Helsingistä kotoisin oleva Riitta Blomqvist kirjoitti vuonna 1978 ylioppilaaksi Myllypuron lukiossa.
– Pääsin sen jälkeen veljen anopin kautta kesätöihin Akvilalle, joka oli aikoinaan tunnettu lähinnä mustepulloista. 70-luvun lopussa firmassa valmistettiin kertakäyttöruokailuvälineitä.
– Varsinaiset urahaaveeni olivat kyllä suuntautuneet toisaalle. Halusin lukemaan lakia ja hainkin oikeustieteelliseen. Juuri kyseisenä vuonna oli muutettu pääsykoesysteemiä ja ”1X2”- eli vaihtoehtovastauksien tilalle oli vaihdettu esseet, jotka eivät oikein luonnistuneet meikäläiseltä. Näin ollen en päässyt sisään ja siihen jäi minun pyrkimiseni.
– Jymähdin Akvilaan kahdeksi vuodeksi päästyäni niin sanotusti tienestin makuun. Tuohon aikaan opiskelut maksoivat, mutta isäni sanoi aina, että pyri, minne haluat, kyllä ne maksut aina hoituvat. Pakattuani kaksi vuotta kertakäyttöruokailuvälineitä alkoi tuntua, että koulunkäynti voisi taas maistua. Niinpä menin Rakennustekniikan Opistoon Otaniemeen, jossa opiskelin rakennuspiirtäjäksi.
– Yksi vuosi yksityisessä koulussa maksoi melkoisesti. Lisäksi kaikki, kuten kynät ja muut välineet piti itse ostaa, ja esimerkiksi jo pelkät kynät maksoivat 500 markkaa. Meillä rakennuspiirtäjäopiskelijoilla oli isot hakaviivaimet ja tötteröt, joissa säilytettiin piirustuksia. Näitä vein mukana bussissa, kun kuljin koulumatkat Itä-Helsingin ja Espoon väliä.
– Opiskelun ollessa loppusuoralla huomasin Dipolin ilmoitustaululta Rakennusalan Projektitiedoston työpaikkailmoituksen, jossa rakennuspiirtäjiä haettiin rakennustutkijoiksi. Hetken asiaa pohdittuani soitin RPT:n tutkimuspäällikkönä toimineelle Maija-Liisa Pennaselle ja sovin hänen kanssaan työpaikkahaastattelun.
– Käytyäni RPT:ssä haastattelussa tuumasin, että onpa erikoisia kysymyksiä. Minulta esimerkiksi kysyttiin tiedänkö, missä on Pattijoki. Kunnan sijainti piti osoittaa kartalta, ja pieleenhän se meni. Nyt tiedän tarkalleen, missä kukin Suomen kunta sijaitsee, millä tänä päivänä hämmästytän ystäviäni hyvin usein. Lisäksi kirjoitin kaunokirjoituksella jotakin ja käsialani perusteella tehtiin jokin analyysi.
– Haastattelun jälkeen ajattelin, että en varmasti ikinä pääse tuonne töihin. Mutta toisin kävi ja Maija-Liisa soitti seuraavana aamuna kahdeksalta ja kysyi, voisinko aloittaa RPT:ssä. Ensimmäinen työpäiväni oli kesäkuussa 1981 juuri ennen juhannusta. Olin aloittaessani vielä hiljaista tyttöä, mutta juhannuksen jälkeen alkoi juttu luistaa kahvipöydässä.
RPT:n toimipaikka sijaitsi 80-luvun alussa Espoon Niittykummussa Koulutiellä.
– Meillä oli avokonttori kuten nykyisinkin Ruukinkujalla, jonne muutettiin 1980-luvun lopussa.
Tutkimuksesta atk-operaattoriksi
– Rakennustutkimuksessa vastuualueitani olivat Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Kaakkois-Suomi. Meitä oli rakennustutkimuksessa kahdeksan ihmistä, muun muassa Kristina Arnkil, joka oli tullut taloon vuotta ennen minua.
Tiedot rakennushankkeista kerättiin soittamalla, kuten tänäkin päivänä. Lisäksi tutkijat kävivät läpi omien alueittensa lehdet, joita RPT:lle tuli valtava määrä.
– Kunnan rakennushankkeista saimme tiedot yleensä kunnanjohtajilta ja -insinööreiltä. Tutkijoilla oli kansiot, johon merkkasimme yhteyshenkilöiden tiedot ja ajankohdat, jolloin olimme olleet yhteydessä. Lisäksi leikkasimme lehdistä myös kuvia yhteyshenkilöistämme. Olihan se mukavaa tietää, minkä näköinen henkilö siellä kysymyksiimme vastailee. Tutkijoilla oli myös siihen aikaan saatekirjeet ja käyntikortit, joissa oli taas meidän omat kuvamme.
Tutkijat kirjoittivat tiedot rakennusprojekteista keltaisiin esipainettuihin kortteihin. Rakennuttajien, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden nimien perusteella haettiin atk-listoista numerot, jotka kirjattiin myös korttiin. Numeroiden avulla saatiin sitten yhteystiedot kyseisistä yrityksistä tulosteisiin. Lävistetty tieto lähetettiin sisaryhtiöön Ruotsiin, jossa Rakennustutka-raportti painettiin ja lähetettiin Suomeen asiakkaille. Myöhemmin tutkijoiden kokoamat hanketiedot siirrettiin Ruotsissa magneettinauhoille, jotka lähetettiin RPT:lle tulostettavaksi ja postitettavaksi asiakkaille. RPT:n toimitiloissa oli oma paino, koska melkein kaikki tuotteet olivat paperiversiota.
Riitta toteaa tutkijana usein miettineensä, onko tieto asiakkaille vielä hyödyllistä kahden viikon päästä, kun he saavat sen pöydälleen.
– Kun viikoittaisten keltaisten korttien tiedot oli tulostettu, ne ”upotettiin” aakkosjärjestyksessä muovisiin arkistolaatikoihin. Jokaisen kunnan kohdalla oli rakennustyypille oma lokeronsa, esimerkiksi 01 oli asuinrakennukset ja 02 teollisuusrakennukset jne. Työhön kuului kaiken kaikkiaan järkyttävä määrä paperin pläräämistä ja rekistereiden tarkistamista.
RPT:llä oli ympäri Suomea myös henkilöitä, jotka kävivät hakemassa kuntien ilmoitustauluilta tiedot myönnetyistä rakennusluvista. Oli kuntia, joissa he saivat kopioida luvat kopiokoneella, mutta toisissa paikoissa ne piti kirjoittaa käsin paperille. RPT:n tuotevalikoimaan kuului muun muassa Oikeat osoitteet -palvelu, joka kokosi viranomaislähteistä saadut tiedot yksityisten henkilöiden tonttikaupoista ja myönnetyistä rakennusluvista.
– Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun RPT SMARTin koulutettavana oli henkilö, joka oli aikoinaan kerännyt näitä rakennuslupatietoja meille.
Saneeraustutkasta atk-operaattoriksi
Rakennustutkimuksessa Riitalla vierähti seitsemän vuotta, vaikka työ ei hänestä aivan omalta tuntunutkaan.
– Heti alkumetreillä ajattelin, että tämä ei taida olla minun juttuni. Ja aina kun oli jotain muuta tarjolla, tartuin siihen. Tein esimerkiksi käsin erilaisia taulukoita, koska eihän siihen aikaan ollut tietoakaan mistään excelistä.
– Kun RPT:n valikoimaan tuli Saneeraustutka, kysyi silloinen toimitusjohtaja Voitto Tulonen, voisinko siirtyä sitä tekemään. Olin aloittanut hiljattain Kuumissa Raudoissa, joka oli teollisuuden tietopalvelu. En aluksi ollut kovin vakuuttunut siitä, haluaisinko taas vaihtaa toiseen tuotteeseen.
– Pääsimme kuitenkin sopimukseen ja siirryin Saneeraustutkaan. Tiedot korjauskohteista sain soittamalla muun muassa isännöitsijätoimistoihin. Muut tutkijat antoivat myös omilta vastuualueiltaan muun muassa kuntien ja kaupunkien korjauskohteita, jotka sitten lisäsin raporttiin. Oman varsinaisen työni ohessa tein kaikenlaista atk-asioihin liittyvää, kuten dumppeja eli tietokantavarmistuksia. Nämä piti aloittaa yleensä aamukuudelta, koska ihmisten tullessa konttorille kahdeksalta, piti työ olla tehtynä.
Lähestyessään kolmeakymmentä Riitta ajatteli, että voisi olla kiva vaihtaa työpaikkaa ja oli 1980-luvun lopulla irtisanoutumassa RPT:ltä. Tilanne muuttui, kun atk-operaattori oli sanonut itsensä irti. Firmaan oli hankittu tietokoneet ja ohjelmisto jokunen vuosi aikaisemmin.
– Innostuin tehtävästä ja ajattelin, että se voisi olla sellaista mistä tykkäisin, vaikka minulla ei ollut siihen koulutusta. Firman atk-päällikkö karisti epäilyt ja sanoi, että kyllä hän opettaa.
– Loppujen lopuksi hoidin kymmenen vuotta RPT:n koko tuotannon. Käynnistin kaikki ajot ja printtasin tiedot, jotka lähetettiin asiakkaille. Atk-operaattorin työn ohessa olin myös tutkimuspäällikkönä kaksi vuotta ja jonkin aikaa postituksen esimiehenä. Samaan aikaan opiskelin kolme vuotta iltaisin Malmin kauppaopistossa ja pääaineeni oli tietojenkäsittely.
Atk-laitteet olivat 1980–90-luvun vaiheessa melko suurikokoisia.
– Atk-huoneen serveri oli neljän pesukoneen kokoinen ja levyasemia oli kaikkiaan kolme pesukoneen kokoista ja kaiken tämän piti viileänä ilmastointilaite, jolla oli myös kokoa, Riitta kuvailee.
Tekniikka meni isoin askelin eteenpäin 90-luvulla ja aina vain enemmän siirryttiin sähköiseen tiedonsiirtoon.
Aivan mutkatonta ei meno kuitenkaan ollut, sillä vuonna 1998 koko tietokanta siirrettiin Ruotsiin, jossa se on tänä päivänäkin. Silloin myös Riitta sanottiin irti muun tuotantohenkilöstön mukana.
– Sitä oli vaikea niellä, mutta sitten tilanne muuttui. Tietokantaa oltiin siirtämässä Ruotsiin ja tarvittiin Suomen päähän yhteyshenkilö konvertointiin. Sellaista henkilöä ei enää RPT:n palveluksessa ollut ja minua pyydettiin täyttämään se paikka. Näin sitten lopulta tapahtuikin.
– Lomalta palattuani aloitimme tietokannan siirron ja siinä riitti hommia, kun raportoimme tiedon kulkua Ruotsin päähän. Kaikki varmaan tietävät, etteivät IT-asiat ihan aina mene kerralla putkeen.
Sähköiset tuotteet loivat tarpeen koulutukselle
Sähköiset tuotteet alkoivat yleistyä 1990-luvulla ja niistä yksi oli RPT Windows. Asiakkaalle lähetettiin korppu tai lerppu, jolta hän latasi hanketiedot omalle koneelleen. Mullistavaksi muutokseksi Riitta kuvailee sähköpostia, joka helpotti ja nopeutti tiedon siirtoa huomattavasti.
RPT:n tuotteiden muututtua sähköiseen muotoon syntyi tarve asiakkaiden koulutukseen. Riitan oltua jo kehittämässä ja testaamassa Faktanet Liveä oli hänelle luontevaa ryhtyä myös ohjelman kouluttajaksi.
– Täyttäessäni tammikuussa 40 vuotta olin pitänyt ensimmäisen koulutukseni joulukuussa. Koulutustilaisuudet järjestettiin RPT:n konttorissa tai asiakkaiden luona paikan päällä. Ajokilometrejä kertyi runsaasti ja jonkin verran myös lentomatkoja.
– Jonkin ajan kuluttua mukaan tulivat alueelliset yhteiskoulutukset, jotka suunnittelimme esimiehenäni toimineen Hannu Rimpiläisen kanssa. Kävimme säännöllisesti kouluttamassa muun muassa Oulussa, Turussa ja Tampereella sekä satunnaisemmin esimerkiksi Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Seuraava askel oli yhteisverkkokoulutukset, jotka osoittautuivatkin jo silloin melko suosituiksi.
Pitkäaikaisia asiakassuhteita
Riitta Blomqvist on viihtynyt kouluttajana. Yli 20 vuoden aikana hän on saanut kohdata paljon ihmisiä ja heitä on ollut mukava kouluttaa. Hän muistuttaa, että asiakas ei tee hyvälläkään tuotteella mitään, ellei sitä osata käyttää.
– Asiakkaiden koulutuksessa on palkitsevaa, että heitä voi auttaa ja neuvoa ongelman ratkaisemiseksi. Monesti loimme asiakkaalle toimintamallin, jossa hän käytti RPT:n ohjelmaa ja tietoja apunaan. Lisäksi työskentely rakennushankkeiden ja IT-asioiden parissa on ollut mielenkiintoista.
Vuosien aikana on syntynyt pitkiä asiakassuhteita.
– Joidenkin kanssa on oltu yhteyksissä jopa 20 vuotta. Erästä asiakasta olen kouluttanut useassa eri yrityksessä. Aina kun hän on vaihtanut työpaikkaa, on hän ottanut RPT:n hanketietokannan käyttöön ja kertonut sen hyödyllisyydestä muillekin.
Työstään Riitta on saanut hyvää palautetta ja saavuttanut asiakkaiden luottamuksen.
Faktanet Liven Riitta hallitsee niin hyvin, että hän osaa neuvoa sen käyttöä ulkomuistista. Homma hoituu jopa auton ratissa, jos joku apua tarvitsee.
Riitta oli mukana testaamassa uuden sukupolven versiota Faktanet Livestä eli RPT SMARTia, joka lanseerattiin kaksi vuotta sitten. Se on saanut hyvää palautetta monipuolisuudestaan.
– Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä muun muassa siihen, että tiedot saa hyvin jäsenneltyä. Myyjä voi näppärästi poimia yrityksen ostamasta koko tietokannasta ne tiedot, jotka itselleen haluaa. Lisäksi voi muun muassa tehdä omia muistiinpanoja, nähdä toisten muistiinpanot ja jakaa tehtäviä sekä seurata tärkeiden hankkeiden etenemistä ja yritysten työkantoja. Tietoja voidaan myös siirtää CRM-ohjelmiin tarvittaessa.
Parasta ihanat työkaverit
Kun Riitalta kysyy, mikä on ollut parasta RPT:llä, hän liikuttuu.
– Työporukka on aivan ihana, ja hyviä työkavereita tulee varmasti ikävä. Nuorempana vietettiin joidenkin työkavereiden kanssa paljon aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla. RPT:n ensimmäisinä vuosina asuin tutkimuksessa työskennelleen Möllerin Maritan omakotitalon yläkerrassa Korsossa. Lisäksi olen Kristina Arnkilin tyttären kummitäti. Työkaveruus onkin muuttunut monen kanssa ystävyydeksi.
– Olen kaiken kaikkiaan viihtynyt hyvin RPT:ssä etenkin siitä lähtien, kun pääsin niihin tehtäviin, jotka minua todella kiinnostivat. Olen minä joskus käynyt uteliaisuuttani kuuntelemassa muitakin mahdollisia työtarjouksia, mutta tässä sitä nyt ollaan.
Riitan aikana RPT:ssä on ollut seitsemän maa- tai toimitusjohtajaa: Matti Nikkinen, Matti Karkkolainen, Voitto Tulonen, Jussi Koivusalo, Hans Strand, Mikko Saastamoinen ja Sampsa Seppälä. Yrityksen omistajat ovat vaihtuneet vuosikymmenten aikana, mutta sillä ei ole ollut Riitan mukaan juurikaan vaikutusta oman työn tekemiseen.
Miettiessään eläkkeelle jäämistään Riitta toteaa, että hän ei ole varmaan vielä oikein sisäistänyt, mitä se tulee tarkoittamaan. Hän uskoo, että tekemistä kyllä riittää.
– Vanhempani ovat yli 90-vuotiaita ja asuvat edelleen omassa kodissaan, jonne on viiden minuutin ajomatka meiltä. He ovat yksi syy siihen, että halusin jäädä pois töistä heti, kun se on mahdollista. Harva saa olla samaan aikaan eläkkeellä isän ja äidin kanssa.
– Mieheni on ollut jo kuusi vuotta eläkkeellä ja hänen kanssaan on suunniteltu viettävämme pidempiä aikoja Lappajärven ja Porvoon mökeillä. Lisäksi haluan matkustella, ja onhan minulla näitä ”sitten kun jään eläkkeelle” -suunnitelmia, eli alan käydä enemmän uimassa ja vesijumpassa sekä pyöräilemässä ja kävelylenkeillä.
Kouluttaja Riitta Blomqvist jää virallisesti eläkkeelle 1. toukokuuta. Silloin alkaa ikuinen vappu, joten JVG:n laulun sanoja lainaten: ” Ikuinen vappu takapenkil jatkuu/ Ei enää duunii, painan puita uuniin/ Syvemälle skutsiin meen.”